2010/03/15

30 Seconds To Mars @ Jäähalli

30 Seconds To Marsin Helsingin jäähallin keikkaa edeltävänä päivänä Mikaela tiputti pommin: nimmarinjakotilaisuus Stockmannilla perjantaina klo 17!! Oli mennyt taas tältä tytöltä tieto ohi, mutta haloo, sinne menemistä ei mietitty edes puolta sekuntia. Kun Ravenwaves ensin junaili itsensä pääkaupunkiimme, suuntasimme balttiarallaa tsiljoonan teinin kera kerrokseen K1, viihde- ja elektroniikkaosastolle, kymmenien metrien pituisen kiemurtelevan jonon jatkoksi. Aikaa nimmaroinnin alkamiseen oli 45 minuuttia, mutta jäljistä päätellen ensimmäiset olivat olleet paikalla koko päivän. Itse nimmareiden jakaminen oli tokikin liukuhihnahommaa ja jono eteni kohtalaisen vinhaa vauhtia. Nopeasta tahdista huolimatta maailma tuntui pysähtyvän paikoilleen sillä sekunnilla, kun Jared Leto hymyili, sanoi moi ja katsoi minuun niillä taivaallisen upeilla turkooseilla silmillään, jotka ovat livenä oikeasti kaksisataa kertaa upottavammat kuin missään kuvissa ikinä... (Väheksymättä nyt tietenkään veljeään Shannonia, Tomohan ei ollut paikalla.) Kyllä siinä menee tämänkin ikäisen tyttösen polvet veteliksi. Unohdetaan se fakta, että ne kuusisataa muuta fania kokivat luultavasti täsmälleen saman. No nytpähän on levyn kannessa kaksi kummallista tussimerkintää, joita kai nimmareiksikin kutsutaan. Osa kenttälipun lunastaneista sai myös rannekkeen, joskaan meille ei niistä ollut minkäännäköistä hyötyä. Olimme hallilla ilmeisesti hitusen liian myöhään. Mutta mitä väliä, kun mielessä pyörivät vain ne siniset silmät?!

Yritä nyt siinä sitten tärisevin käsin ottaa kuvaa.

Illan asu tuttua rokkikeikkakamaa: mustaa ja glitteriä!

Itse keikan aloittivat lämppärit Street Drum Corps ja Carpark North. Ensimmäiseksi mainittu on kalifornialainen bändi, jolta tuntui riittävän energiaa koko hallin sähköjärjestelmien ylläpitoon asti. Meno oli villiä ja mukana pomppiminen väistämätöntä. Tanskalaisupeus Carpark North ei saanut yleisöä innostumaan ihan samalla lailla. Taisinkin olla ainoa lähiympäristössäni, joka jaksoi hihkua ja laulaa mukana. Ihania silti, joskin toimivat varmasti paremmin pienemmällä lavalla.


Marsilaisten vetoa voi kuvata vain yhdellä sanalla: hikinen. Se massan (lue: 99% teinien) mukana meneminen aiheutti happi- ja nestevajetta, äänen menetystä, takkuisia hiuksia, moshpitiin joutumisen varomista ja paidasta irtoavien hileiden juuttumista edessä olevien selkämyksiin. Hetkeäkään en silti vaihtaisi pois! Vaikka olisi ollut kohtalaisen mukavaa olla myös istumassa, ainakin sillä hetkellä kun Jared soitti kolme akustista kipaletta katsomon keskeltä, ja halasi siinä erästä vieressä istunutta miestä. Vaikka eipä sillä, kyllähän herra hyppi kentän ja lavan välissä olevalla aidallakin ja soi katseita myös allekirjoittaneen suuntaan ;)

 

Koko keikka oli muutenkin Jaredin juhlaa. Shannon ja Tomo eivät puhua pukahtaneet, vaikka Leton vanhempi veljes vetikin pienen soolon kera akustisen kitaran ja lasikulhon soittamisen, tai mikä ikinä se laitos olikaan (vinkkejä otetaan vastaan). Jenkkien tuttuun tyyliin yleisöä kehuttiin vulaasti, mutta ylitseampuvalta se ei silti tuntunut. Settilistassakaan ei ollut valittamista - osasin jo odottaa, että uuden levyn yhtä parhaista, Stranger in a Strange Landia, ei soitettaisi sen antikeikkamaisuuden vuoksi. Hurricane kyllä harmitti, koska se oli vain lyhyt pätkä. Alun lisäksi (linkin videon äänen laatu on peestä, mutta tunnelma välittyy lähes täydellisesti - kylmät väreet kiipivät selkää pitkin!) parhaaksi kombinaatioksi muodostui The Kill - Closer to the Edge - Search and Destroy. Sitä riehumisen määrää! Viimeisen biisin aikana muutamia onnekkaita eturiviläisiä nosteltiin lavalle fiilistelemään. Aikataulusyistä varsinaista encorea ei kuultu.


Escape
Night of the Hunter
Attack
Vox Populi
From Yesterday 
This is War
100 Suns
A Beautiful Lie
L490
Revenge (acoustic)
Capricorn (acoustic)
Was it a Dream (acoustic)
The Kill
Closer to the Edge
Search and Destroy
Hurricane (acoustic)
Kings and Queens


Yksi asia joka pisti musiikin suurkuluttajan korviin, oli Jaredin ääni. Jo uusimmalla levyllä kuulostelin pientä käheytymistä, ja livenä korkeisiin säveliin pääseminen osoittautui melko vaikeaksi. Yleisöä siis huudatettiin ja laulatettiin paljon - vokalisti pääsi itse hieman vähemmällä ;) Vaikka vastapainoksi täytyy todeta, että akustisissa kappaleissa herran ääni toimi täydellisesti. Bändiin liittymättömistä asioista: kuten The Swell Seasonissa, myös täällä kameroiden suuri määrä todella häiritsi keikasta nauttimista. Ei ollut kiva tuijottaa lavalle sinisenä hohtavien kameroiden näyttöjen lomitse. Kamerat olivat siis ilmeisesti sallittuja, mitä emme tietenkään osanneet ennakoida - siksi Nokia 6600 -laatua jälleen... Tosin kuvaaminen oli muutenkin tehty hankalaksi savun ja valojen avulla. Ylimääräistä härpäkettä lavalla ei nähty, vaan keskittyminen suuntautui pääasiassa musiikkiin. Toki korkealla ylhäällä ollut screen ja upeat, matalalla loistaneet valonheittimet loivat tunnelmaa nekin.


Keikan ja paidan ostamisen jälkeen tunnelma oli hillitön, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Pohdittuani asiaa olen päätynyt yksinkertaisesti siihen, että koska 30STM ei lukeudu lempibändieni top kymppiin, ei keikka saanut samanlaista hurmosta aikaan kuin vaikkapa Placebo (krhm). Tai ehkä odotin liikoja. Yhtä hymyä oli silti Bubblekin :) Kuvaava kouluarvosana huitelisi jossain ysi miikan paikkeilla.



p.s. Jos marsilaiset jäivät tälläkin kertaa näkemättä, suuntaapa Provinssiin! Pojat nähdään siellä kesäisenä perjantai-iltana :)

7 comments:

  1. Minulle taas 30STM on yksi lempibändeistäni joten olen taivaassa ;O)
    Kommentoinkin ja Ravenwavesille että näin teidät Stokkalla, tai lähinnä sun hiukset, mutta olitte niiiiin kaukana!
    Keikka oli ihana, Jäähalli on paska paikka soittaa mutta vetivät silti ihan kelpo setin, veikkaan että festareilla bändi toimii paremmin ja Jaredille 10 pistettä ja papukaija -merkki keikan läpi vetämisestä. Mutta ne silmät!!!!!!

    ReplyDelete
  2. Ois ollu kiva nähä iteki, mitäpä tähän osais kateuksissaan muuta sanoa.;)

    ReplyDelete
  3. Mulla oli vähän sama, et kun ei lukeudu niin lemppareihin, niin ei ollut aivan huippu-upea keikka. Mutta silti..vau. Ja NE SILMÄT. Ne oli paremmat ku keikka :D

    ReplyDelete
  4. Ai siellä tosiaan oli pitti? : D (Itse en vasemmalla puolella ollessani nähnyt ja jäi vähän epäselväksi.)

    (SILMÄT!♥)

    ReplyDelete
  5. Mikaela, taivaassa olo on kivaa ;) Ja haha, hyvä että näistä hiuksista on jotain hyötyäkin! Vaikka välimatka olikin sitten pitkä. Voipi olla että Provinssi pitää tsekata ihan vaan varmuudeksi, tai vaikka niiden silmien vuoksi ;)

    Bemary, voih! Hoppas pääset vaikka sinne Provinssiin sitten :)

    ravenwaves, hah :D No ei niitä silmiä kyllä voita kukaan. Paitsi Brii. Mut se voittaa kaikki.

    Homonyymi, oli siellä kun Jared käski tehdä, tosin en tiedä miten pitkään se vaikutti koska olin sen etupuolella ja keskityin tuijottamaan eteeni, en taakse ;)

    ReplyDelete
  6. Tämä on hauskaa...en malta olla kertomatta, että meillä oli majoittumassa Tukholmassa kaksi teinityttöä, jotka olivat onnistuneet voittamaan back stage liput bändin konserttiin, ja saivat olla ihan neljästään Jaredin ja jonkun toisen kaverin jonka nimeä muista kanssa siellä bäkstagella. Mutta en voi kuvitella (enää) sinua yhtä polvet notkuvina ja hysteerisinä kuin he olivat keikan jälkeen ;)

    Postauksesi mukaan lukien Jaredin maagisesta katseesta on tullut tosi paljon informaatiota viimeisen viikon aikana ;)

    Ps. kerrotko joskus, mikä on moshpit, ne tytöt myös puhui siitä?

    :)

    -WSE

    ReplyDelete
  7. WSE, voi eiiii, onnekkaat!! Vaikka voi olla etten olisi enää hengissä, jos itsellä olisi käynyt sama tuuri :D

    Moshpit eli suomeksi pitti on etenkin punk-keikoilla muodostuva ..no, kasa ihmisiä :D Yleisön keskelle muodostuu rinki, jonka sisällä on ensin tyhjää, mutta johon ihmiset (yleensä miespuoliset) menevät hyppimään ja pomppimaan ja törmäilemään toisiinsa, siellä keskellä on siis aina muutama tyyppi kerrallaan. Jos ympärillä ei olisi hieman tyhjää tilaa ja rinkiä, päätön riehuminen ei tietenkään onnistuisi koska muut ihmiset olisivat tiellä.. Itseä moinen lähinnä kauhistuttaa, koska talloutuisin pitissä varmasti muiden jalkoihin :D

    ReplyDelete