Karhupuiston Makuuni petti perjantaina leffatarjonnallaan (osa puuttui hyllystä, osa kokonaan valikoimista), joten katseluun päätyi Uncertainty. Toki tämä viime vuonna ilmestynyt, draama-kategoriaan uppoava pätkä oli must-see-listalla muutenkin, mutta ei ihan siellä kärkipäässä - etenkin, kun en mitään järisyttäviä arvioita ole leffasta lukenut. Olen kuitenkin iloinen, että elokuva tuli katsottua!
Uncertaintyn tarina alkaa tavallisena heinäkuisen kuumana päivänä New Yorkissa. Kuuluisalla Brooklyn Bridgellä nuorella pariskunnalla on edessään suuri päätös, jonka tekeminen tuntuu ylivoimaiselta. Bobby heittää kolikkoa, jonka seurauksena koko elokuva jakautuu kahtia: näytetään kolikon molemmat puolet. Toinen niistä on perhearkea Brooklynissa, ihmissuhteiden hankaluutta ja pieniä iloja. Toinen tarina vie Manhattanin humuun, josta ei puutu jännitystä tai toimintaa. Oli tapahtumien kulku mikä tahansa, päätösten tekemisen vaikeus ei helpotu. Ja päätöksen seuraukset on kestettävä. Ja vielä suuremmalla skaalalla: muuttuuko lopputulos ikinä, vai päädytäänkö eri reittejä pitkin aina samaan lopputulokseen?
Kate (Lynn Collins) ja Bobby (Joseph Gordon-Levitt) tekevät loistavaa työtä tiiminä. Kemia on uskottavaa, ja pari voisi olla olemassa oikeassakin elämässä. Koko elokuva pyörii näiden kahden ympärillä, eikä sivuhenkilöillä ole paljoa pukahtamista. Pidin paljon myös ympäristön kuvauksesta, väreistä ja tunnelmasta. Ihan koko aikaa leffa ei jaksanut pitää tiukasti otteessaan, mutta ideana kahtiajako on loistava. Olisi täydellistä, jos vaihtoehtojen lopputulokset voisi tsekata etukäteen, ja päätösten tekeminen helpottuisi.
Yleensä tällaisia pienehköjä, ei tajuntaa räjäyttäviä elokuvia voisi kuvailla yhdellä sanalla sympaattinen, mutta Uncertaintyyn se ei jostain syystä sovi. Herkkä olisi ehkä lähempänä. Joka tapauksessa täysin katsomisen arvoinen filkka!
Yleensä tällaisia pienehköjä, ei tajuntaa räjäyttäviä elokuvia voisi kuvailla yhdellä sanalla sympaattinen, mutta Uncertaintyyn se ei jostain syystä sovi. Herkkä olisi ehkä lähempänä. Joka tapauksessa täysin katsomisen arvoinen filkka!
p.s. Kiinnostavuutta muuten lisää vielä IMDb'n tarjoama fakta siitä, että käsikirjoitus on tehty ilman dialogia. Vuorosanat on kehitelty näyttelijöiden ja ohjaajien kesken harjoituksissa.
Tämä oli kyllä just sellanen ihana pikkuelokuva. Ja onhan siinä suosikki Joseph Gordon-Levitt. Tykkäsin.
ReplyDeleteTämän haluan aivan ehdottomasti nähdä. Pitääkin käydä tsekkaamassa lähi-Filmtown jospa sieltä löytyisi...
ReplyDeleteMenee katsottavien listalleni! :)
ReplyDeleteMinä pidin leffasta paljonkin, juoni oli jännä ja erilainen ja katson Gordon-Levittiä nyt ihan muutenkin, vaikka jojoamassa...
ReplyDeleteMuistatko takavuosien pätkän Sliding Doors? Aika sama idea kahtiajakamisesta ja toimii mainiosti. Pitääkin nähdä tämä pätkä! Ihana kun te Reiskakin taisi tästä leffasta kirjotella vähän aikaa sitten ;-). Soulmates truly.
ReplyDeleteSuvi, pakko tykätä kun G-L on mukana :)
ReplyDeleteJenni, toivottavasti löytyy! Melko uusihan tämä on, joten uutuushyllystä ainakin Makuunissa bongasin.
Riehu, sinne listalle vaan :)
Mikaela, mäkin tykkäsin, odotukset eivät olleet korkealla joten yllätti iloisesti! Ja Joseph saisi jojotella koko päivän ihan kernaasti :P
Nooruska, mä en oo ikinä Sliding Doorsia nähnyt, muistan sen kyllä.. Soulmates joo ;) Koita säkin ennättää katsoa tämä!