2011/07/18

Alamar

Kun työryhmä koostuu kahdesta miehestä ja kuvausvälineenä on tavallinen HD-videokamera, voisi jälki olla paljon huonompaakin. PALJON huonompaa. Pedro González-Rubion Alamar - Merellä kuvaa eri mantereilla asuvan isän ja pojan kohtaamista taianomaisissa Tyynenmeren maisemissa. Italiassa äitinsä kanssa elävä 5-vuotias Natan (suloinen kuin mikä!) saa kokea jotain ennennäkemätöntä kulkiessaan muutaman päivän ajan isänsä ja isoisänsä mukana kalastureissuilla turkoosina välkehtivällä merellä. Elokuvassa käsitellään menetystä useammallakin eri tavalla.


Kaunis tarina lähtee hitaasti käyntiin, mutta vie sen jälkeen mennessään. Visuaaliseen ilmaisuun keskittyvässä leffassa ei ole paljoa dialogia, mutta toisaalta sitä ei tarvita: tunnelma puhuu puolestaan. Kirkas vesi, koralliriutat ja veteen rakennettu pieni kalastajakylä saavat kaipaamaan Meksikoon, ja meren tuoksu välittyy valkokankaalta tuoreena (olkoonkin, että KesäKino Engelin sisäpiha sijaitsee suhteellisen lähellä merta). Ai että tekeekö mieli kalakeittoa? No tekee.

Elokuvan todellisuuspohjasta on herännyt lukuisia kysymyksiä. Henkilöhahmot ovat olemassa juuri niin kuin filmissä annetaan ymmärtää ja näyttelijät ovat mukana omilla nimillään, minkä vuoksi myös isän ja pojan välinen rakkaus on todella aidon tuntuista. Tapahtumat tuskin kuitenkaan ovat täysin dokumentaarisia. Vai mitä sanotte todella nopeasti kesyyntyvästä, villistä Blanquita-linnusta? Toisaalta suurempiakin ihmeitä on sattunut. Niin tai näin, Blanquita varastaa show'n joka kerta valkokankaalle ilmestyessään.


En tiedä, kuinka pitkän ajan päästä Alamarin voi katsoa toiseen kertaan, sillä se ei ole varsinaisesti viihdettä, vaan nimenomaan fiilistelyä. Tarvitaan oikeanlainen ympäristö nauttimaan kokemuksesta, ja miten minusta tuntuu, että kotisohva sateisena syysiltana popcornit kourassa tuntuisi täysin väärältä. Tai sitten juuri sopivalta korostamaan eskapismia.

Alamar KesäKino Engelissä vielä tämän viikon ajan.


Alamar is a beautiful story about a man and his son, who live on different continents and therefore rarely see each other. Jorge takes 5-year-old Natan to the sea, teaches him how to fish and live in harmony with the nature. There's not much dialog, but it's not needed - the feeling in the movie itself is so strong. Turquoise water, the world at your hands and a funny, speedily tamed bird called Blanquita (who steals the show) - what more could you ask for?

Kuvat rottentomatoes

2 comments:

  1. Hyvin oli kyllä saatu digitaalinenkin kuva näyttämään filmiltä. En huomannut kuin parissa vedenalaisessa kohtauksessa pientä nykimistä, mitä ei filmillä tule. En siis osannut edes epäillä, etteikö olisi kuvattu filmille. Oli kyllä kaunista jälkeä!

    Dvd meni jo tilaukseen. Tästä tulee sadepäivieni suosikki aivan varmasti!

    ReplyDelete
  2. Lauri, mä en edes hoksannut koko nykimistä! En tajunnut etsiä moista. Ja kieltämättä tuolla Saimaan rannalla tuli sellanen fiilis, että pakkohan tämä on päästä näkemään uudestaan mahdollisimman pian.. :D

    ReplyDelete