2011/07/05

Norwegian Wood


Noruwei no mori eli tuttavallisemmin Norwegian Wood ajoittuu 1960-luvun Japaniin, jossa kolmen ystävän porukka kohtaa yllättävän tragedian. 17-vuotiaan Kizukin päättäessä päivänsä jäävät tyttöystävä Naoko ja paras ystävä Toru tyhjän päälle. Kumpikin kohtaa surun omalla tavallaan: Naoko masentuu vakavasti, kun taas Toru yrittää jatkaa elämäänsä eteenpäin yliopistossa. Ystävyys sekä rakoilee että muuttuu joksikin muuksi, eikä Torun lojaaliutta Naokoa kohtaan helpota opiskelukaveri Midori, jota kohtaan viriää myös tunteita. Kaiken keskellä on voimakas suru ja menneisyys, jota ei voi paeta.


Vaikka Norwegian Wood olisi tähditykseltään keskikertainen elokuva, tapahtumat eivät ole keskitietä kulkevia vaan ääripäitä. 60-luvun henki ja aktivismi luovat kontrastia henkilökohtaiselle surutyölle, joka esitetään hiljaisin, mutta voimakkain tuntein, liikoja alleviivaamatta. Visuaalisuutta arvostavan silmä lepää niin sävyissä, maisemissa kuin yli-ihmisissäkin - käsittämättömän kauniissa japanilaisissa näyttelijöissä, that is. Elokuvan alku ja loppu ovat kaikessa raadollisuudessaan lumoavia.

Keskiosa on se joka mättää. Vaikka tunteet eivät noudata järjen lakia, voisi kai tarinankerronnassa pitää logiikkaa kädestä kiinni? Kaikkea ei todellakaan tarvitse vääntää rautalangasta, mutta aukkojen jättäminen sekoittaa päätä, eikä sitä lasketa pienieleisen elokuvan ansioksi. Taas toisaalta myös asioiden turhanpäiväinen korostaminen on katsojan aliarvioimista. Seksi ehkä pyörittää maailmaa, mutta ei siten, kuin elokuva antoi ymmärtää. Ja kun keskiössä on jotain niinkin vahvaa kuin suru ja rakkaus, tuntuu kaikki muu triviaalilta.


Nuoret näyttelijät Rinko Kikuchi ja Ken'ichi Matsuyama ovat aivan ihania ja onnistuvat rooleissaan hyvin, mutta eivät riitä pitämään elokuvaa pinnalla. Lyhentämällä nyt turhan pitkäksi venytettyä kestoa oltaisiin kokonaisuudesta saatu intensiivisempi, mutta kyllä tämä nytkin kelpaa katsella toistamiseen. Lisäksi lienee syytä lukaista Haruki Murakamin romaani, johon leffa perustuu.


Norwegian Wood ensi-illassa 8.7.2011, mutta sitä ennen sen voi nähdä KesäKino Engelissä.

*

Movie Mondayssa on muuten tällä viikolla teemana tylsät klassikot, teema, jonka valitettavasti jätän tällä kertaa väliin. En nimittäin keksi mitään otsikkoon sopivaa! Syitä on kaksi: 1. en ole nähnyt juuri mitään klassikoita, koska enimmäkseen minua ei kiinnosta ja 2. edellisestä johtuen ne klassikot, jotka olen nähnyt, ovat olleet pääasiassa hyviä. Voi olla, että palaan aiheeseen kuitenkin myöhemmin...


I saw Norwegian Wood last week. It's a film based on Haruki Murakami's novel about Toru and Naoko whose best friend kills himself. They both try to cope with the grief in their own terms, developing feelings towards each other. But surviving isn't always that easy. The movie is beautiful with its landscapes and young actors (nothing less could be expected when it's located in Japan), but there are also things that really annoyed me. I think there's no need to bring sex to the picture in such a magnitude as it's done now, when sorrow and love are the main things in the movie. In whole the film is a bit too long but I think I could watch it again.

3 comments:

  1. Ää, enpä taida haluta nähdä tätä elokuvaa, kirja on yksi lemppareistani enkä tahdo minkään pilaavan niitä fiiliksiä mitä kirjasta jäi.. Sama tosin kaikkien hyvien kirjojen kohdalla.

    Ihana reppu muuten Torulla, mistäköhän tollasia saisi.. :D

    ReplyDelete
  2. Mulla jää kyllä kans Movie Monday väliin samoista syistä :D

    ReplyDelete
  3. Maija, hmm, harmi etten oo lukenut kirjaa niin en osaa siihen verrata.. Elokuva oli siis kyllä kaunis, mutta siellä oli niitä kohtauksia jotka olisi suosiolla voinut jättää poies. Marssi ompelijalle repun kuva mukanasi? :D

    Reiska, joo, täytyy kattoa jos joskus myöhemmin keksisi jotain ;) Tai sitten pitää vaan katsoa joku huono klassikko..

    ReplyDelete