When the World runs with you

KESÄLOMA !!!

Tähän mennessä se on tarkoittanut ylettömien mansikkamäärien lisäksi lähinnä festareita ja anoppilaa. Ja koska huomenna on tiedossa taas vähän lisää festareita, riennän tukka tuulessa hulmuten (kyllä, se on jo niin pitkä, että tuulikin voi siihen tarttua) kaupungin toiselle puolelle napsimaan keikkakuvia pogoilun lomassa A&J-blogiin.

Joten täytyy mennä, palataan vähän myöhemmin!

Finally, summer vacation!!! After last Friday I've been to a certain music festival, and first days of this week were spent further North. Tomorrow I'll have to run to another festival, so ta-ta, see you later!

Barca

Juuttumatta sen kummemmin tuohon ulkona vallitsevaan Suomen kesään, totean, että nyt, jos koskaan, on täydellinen aika palata toissakeväiseen (!) Barcelonaan. Maaliskuussa ei Katalonian rannoillakaan nyt varsinaisesti mitkään biitsikelit olleet, mutta kuitenkin sinistä taivasta ja lämpötila, jolloin villapaidat sai heittää nurkkaan.

Espanja, Italia ja Ranska ovat niitä suuria Euroopan matkakohteita, joista en itse henkilökohtaisesti ole koskaan niin paljoa perustanut (sitä mielikuvaa lukuun ottamatta, jossa pyöräilen pitkin Ranskan maaseutua raitapaidassani, korissa tuoretta patonkia ja juustoa). Olen enemmän brittiläiseen harmauteen ja skandinaaviseen suoraviivaisuuteen suuntautunut, ja eteläisten maiden sosiaalinen kulttuuri tuntuu jossain määrin ahdistavalta. Mutta Barcelona, ah, olihan se ihana! Kaupunkia ja rantaa samassa kohteessa, rennon letkeä tunnelma ja paljon elämää. Tapaksia ja aamuisia juoksulenkkejä (okei, yksi juoksulenkki). Pääkatu La Ramblalta kannattaa pysytellä poissa muuten kuin turistikrääsän ja tyyriin ruuan perässä, ja suunnata esim. Vila de Gràciaan tai El Poblenouun. Myös retki Freixenetin cava-tilalle oli kiinnostava, samoin goottilaiset korttelit.

Viikko vierähti nopeasti, joten uudestaanhan Barcaan on vielä päästävä. Mm. Tibidabo-vuori huvipuistoineen ja kaikki ne torit, joille ei tällä kertaa ehtinyt, kuuluvat must see -listalle.

Not to be a drag but the weather outside is just... outrageous. +12 degrees Celcius in JULY?!? So anyway, there isn't a better timing than this to dig into the photographs of sunny Barcelona, taken almost 1,5 years (!!!) ago. I'm not really that into South European countries and their cultures. I mean, I do like the colourful houses and the image of one cycling through the French countryside with a fresh baguette and cheese in the basket (and, of course, wearing a black-and-white striped shirt), but other than that, I'm more a British gloominess or Scandinavian straightforward kind of gal. In Southern Europe people tend to be more socializing, which is a horrifying thought for an introvert like me.

But I have to say I loved Barca! The city, the beach, the tapas and the life... Vila de Grácia, Barri Gòtic and El Poblenou were my favourite areas, although a lot still remain unseen. So a new trip to the city must be made someday!

Heavy lifting

Vuodenvaihteessa mainitsin jotain treenintäyteisestä keväästä. Suomeksi: aloitin tanssin ohella tavoitteellisen ja lajia tukevan salitreenin personal trainerin johdolla - asian, josta olen haaveillut niin pitkään kuin muistan. Kuntosali ei tokikaan ole minulle vieras paikka, mutta johdonmukaisuus ja säännöllisyys ovat termejä, jotka ovat painonnostelussani enimmäkseen loistaneet poissaolollaan (tai ovat toimineet noin kaksi kuukautta, jonka jälkeen tulee jokin flunssa tai loma, joka taas syöksee hyvät rutiinit viemäriin). Vaan nytpä minulla on olleet selkeät suunnitelmat jo muutaman kuukauden ajan: kolme erilaista salitreeniä viikossa, kahdet tanssitreenit, vatsalihastreeni, liikkuvuus, kehonhuolto. Vaatii viitseliäisyyttä, mutta ajankäyttö on järjestely- ja valintakysymys. Ainakin terveys kiittää, kun TV'n äärellä möllöttämisen sijaan nostan takapuoleni ylös ja lähden liikkeelle (minkä vuoksi olen sitten autuaan pihalla kaikista mahtavista TV-sarjoista). Treenien ohella ruokavaliota on rukattu entistä parempaan (lue: puhtaampaan) kuntoon. Näin maksimoidaan tehot ja palautus.

Joku saattaisi miettiä, miksi lähteä tähän hommaan. Miksei olla onnellinen siitä, että on ylipäätään hengissä ja pystyy liikkumaan miten milloinkin haluaa, miksei nauti elämästä ilman ajoittain stressaaviakin treeniaikatauluja? Vastaus löytyy jo kysymyksestä: haluan päästä samaan kuntoon, parempaankin, kuin ennen sairastumista. Tämä on kenties viimeinen oljenkorteni, ottaen huomioon repivän fyysisesti vaativan lajini (cheerdance) ja ikäni, joten aion ottaa siitä kaiken irti. Jo pelkästään kaksi kevään aikana tullutta keskivertoa pidempää flunssajaksoa ovat todistaneet sen, että ilman urheilua olen kiukkuinen akka, jolla kaatuu seinät päälle. Lääkkeiden kerryttämien kilojen tiputtaminen on toki sekin ollut (ja on edelleen) tavoite, mutta ei prioriteettilistan ensimmäisenä.

Mistä päästäänkin siihen puntarin lukemaan. Se tunne, kun syöt hyvin ja treenaat monta kertaa viikossa ja järjellä ajateltuna myös vaa'an lukeman pitäisi pienentyä, mutta vaakaa kiinnostaa lähinnä näyttää samaa lukemaa viikosta toiseen... Tästä on kiittäminen nimenomaan rintasyövän hormonaalista lääkitystä, joka viskaa aineenvaihdunnan 60-vuotiaan, menopaussin ohittaneen naisen tasolle ja jota tuntuu olevan mahdotonta herättää henkiin. Keho pitää läskeistä tiukasti kiinni.


Mutta. Vaikkei paino ole tippunut edes puolia tavoitteesta, voimatasot ovat nousseet hurjasti. Huvitun, kun mietin, minkälaisia painoja nostelin tammikuussa. Se fiilis, kun tekeminen helpottuu ja joka viikko saa joitain painoja nostaa, on mieletön. Se, kun tanssissakin oivaltaa uusia asioita, eikä hyppyjen tekeminen tai kropan hallitseminen pirueteissa ole enää vain olemattomista lihaksista kiinni. Se, kun paljain silmin erottaa jostain läskin alta lihaksia.

Viime viikon ns. loppukuntotesti nosti kaikki liikkuvuuden ja lihaskunnon osa-alueet (puristusvoimaa lukuun ottamatta) tasolle erinomainen. Senttejä on lähtenyt ja lihasmassa lisääntynyt, vaikka paino tai rasvaprosentti ovatkin pysyneet lähes samoina. Jippii! Tästä suurkiitos Prässille ja trainerilleni Katjalle. :) Jotain jäi myös kunnon osalta saavuttamatta: maksimaalinen hapenottokyky ei polkupyöräergometritestissä näyttänyt muuttuneen tammikuisesta mihinkään, asia, joka on suuri kysymysmerkki, sillä treenit sujuvat kyllä huomattavasti paremmalla pöhinällä kuin alkuvuodesta. Syy tällaiseen menee siis selvittelyn alle. Todennäköisesti se voi löytyä syöpähoidoista tai yksilöllisistä sykerajoista, joihin polkupyörätesti ei päde.

Kesällä treenataan aavistuksen rennommin. Uusia lajeja voi kokeilla helposti, kun ei aivojenkaan tarvitse tsempata oppiakseen uutta koreografiaa. Tavoitteena olisi vihdoin ja viimein testata ainakin suppailua ja maastopyöräilyä. Tänään on kuitenkin kehonhuoltopäivä!

What have I been up to the last six months? Mostly spending hours at the gym, or dancing. I started out gym training with a slightly more serious attitude than before when I hired myself a personal trainer last January. Together we've done miracles - I've gained muscles that I thought I'd never have and lost a couple of inches. Yes I'm proud!

Unfortunately my hormonal treatment for breast cancer doesn't deal well with body fat. In fact it doesn't deal with it at all - it just gathers it and doesn't let go. My metabolism is somewhat like a sixty-year-old woman's. So no lost pounds here. Also my VO2 max hasn't improved, which might have something to do with either heavy cancer treatments or individual heart rates.

Nevertheless I'm happy about all the results with my mobility and muscular fitness. Gym training has helped evolve in cheerdance too, A LOT. Fitting regular training to your schedule when your life might not be that regular is tricky, but I've managed. Yes I haven't watched all the cool TV shows everyone's talking about. But I've lifted my butt of the couch - a thing that surely gives one a huge amount of strength mentally, to deal with life and all it's bringing up the road.

So if you have the opportunity to get a PT, a person who pushes you to train harder and eat properly (mind you, it's still all up to you - a trainer can give you advice, a menu and a gym program but it's YOU who has to do the work), I highly recommend!

Try not to wonder what the weather will be

Hola! Sen jälkeen, kun viimeksi olen blogannut, on tapahtunut seuraavaa:

1. Oli juhannus. Oli hyttyset, jääkylmä järvivesi ja Kainuun kangasmetsät. Semiterveellistä raparperipiirakkaa, virkistävää kuohuvaa ja hyvää seuraa. Kamerakin, otoksia sitten vähän myöhemmin.

2. Oli Provinssi. Ja Bättre Folk. Päällekkäin, samana viikonloppuna, aiheuttaen neljän päivän festariputken kahdella eri paikkakunnalla.

3. On ollut töitä. Ja on vielä ensi viikko, jonka jälkeen kesäloma (ja toivottavasti myös kauan kaivattu AURINKO) kutsuu. Kyllähän se nytkin jo huhuilee nurkan takana, että missäs oikein viivyt, minä täällä jo odottelen. Mutta vielä pikkuhetki pitää jaksaa.

Raporttia Seinäjoen festaroinnista oheisten kuvien lisäksi Alice & Junen puolella: osat 1, 2 ja 3.



P.S. Kaipailen kipeästi uutta layoutia, tai ainakin banneria. Ideoita?

After the last time I wrote here, I've been to Kainuu to celebrate midsummer, Provinssi and Bättre Folk experiencing excellent gigs and festival vibes, and at work. Mainly at work. Still next week at work. Summer vacation, where are you?!

Midsummer pics coming up later, but besides these few, more photos and coverage of the Provinssi festival at Seinäjoki can be found at Alice & June: parts 1, 2 and 3.